Ptoosi

Ptoosi – Ptoosileikkaus

Roikkuva yläluomi voi olla seurausta yläluomen kohottajalihaksen huonosta toiminnasta eli ptoosista. Ptoosin seurauksena luomirako kaventuu, koska yläluomen ihon lisäksi myös silmäluomen takaosan tukikudos laskeutuu mustuaisen päälle. Ptoosi aiheuttaa potilaalle usein sekä toiminnallista että esteettistä haittaa. Potilaalla on näköeste, päänsärkyä ja väsymystä jatkuvan otsalihaksen kireyden vuoksi. Silmäluomien ihon ja luomireunojen tulehdus on yleistä. Ripset voivat kääntyä silmään ja aiheuttaa silmätulehdusta ja silmän pinnan arpeutumista. Meikkaaminen on vaikeaa ja potilas voi olla väsyneen, vihaisen tai ikäistään vanhemman näköinen.

Kirurginen hoito

Ptoosileikkauksessa kiristetään yläluomen kohottajalihasta. Lisäksi tehdään yleensä klassinen yläluomileikkaus eli poistetaan ylimääräistä ihoa, ihonalaiskudosta ja tarvittaessa rasvaa. Leikkaukset tehdään usein samasta yläluomiviillosta. Yläluomille piirretään poistettava ihoalue. Yläluomen kohottajalihasta kiristetään lyhentämällä tai kiinnittämällä se luomen tukikudokseen. Ihoa, ihonalaislihasta ja usein rasvaa poistetaan. Haavat suljetaan yleensä ihon sisäisellä, jatkuvalla plastiikkakirurgisella ompeleella. Ompeleiden päät ja ihohaavat teipataan.

Leikkaus suoritetaan yleensä paikallispuudutuksessa ja potilaalle annetaan rentouttavaa lääkitystä. Leikkauksesta kotiutuu samana päivänä.

Leikkaustulos ja leikkausriskit

Ptoosileikkaus avartaa näkökenttää. Potilaan ilme on leikkauksen jälkeen luonnollisen kaunis ja pirteä. Moni potilas saa helpotusta otsan alueen kireyteen, päänsärkyyn ja silmien väsymiseen. Luomireunan pitkäaikaiset tulehdukset helpottavat ja meikkaaminen onnistuu paremmin.

Ptoosileikkaus on pienen riskin toimenpide. Näkökykyyn tai silmään kohdistuvat haittavaikutukset ovat erittäin harvinaisia. Yleiset leikkausriskit, kuten esimerkiksi tulehdukset tai ommelainereaktiot ovat harvinaisia. Mustelma ja turvotus ovat tavallisia, mutta ohimeneviä.

Osa potilaista voi tarvita säätöleikkauksen lähiviikkoina tai vuosien kuluessa ptoosileikkauksesta. Lihakseen kohdistuvassa leikkauksessa luomen lopullinen korkeus tai muoto eivät ole aina täydellisesti ennustettavia leikkaushetkellä.

Silmäluomirako on suurempi ja muodoltaan pyöreämpi kuin ennen leikkausta. Silmäluomi voi tuntua jäykemmältä ja silmä voi olla kuivempi leikkauksen jälkeen. Tähän auttavat kostutustipat.

Yläluomen arvet ovat yleensä muutamien viikkojen jälkeen varsin huomaamattomat. Arpi on ohut ja viivamainen ja myötäilee luomen normaalia muotoa. Ulko- ja sisäkulmassa arpi voi näkyä enemmän. Arven väri on aluksi vaaleanpunainen ja myöhemmin vaalea. Ensimmäisinä kuukausina arvessa voi osalla potilaista olla yksittäisiä pieniä näppyjä, jotka ovat esimerkiksi sulavaa ommelmateriaalia, talikertymiä tai fibroosia, ja yleensä ne poistuvat itsekseen. Tarvittaessa määrätään hoitavaa voidetta tai silikonigeeliä, harvoin tarvitaan muita hoitotoimenpiteitä.

Ptoosileikkaus suoritetaan niin, että esteettinen ja toiminnallinen lopputulos on optimaalinen. Leikkauksen tavoite on mahdollisimman avara näkökenttä kuitenkin niin, että luomi sulkeutuu riittävästi. Pienellä osalla potilaista yläluomen kohottajalihaksen toimintakyky on niin pieni, että ptoosi korjataan erillisellä ripustustoimenpiteellä. Tämä koskee lähinnä osaa synnynnäisistä, lapsuusiän tai neurologisten sairauksien aiheuttamista ptooseista.